Anteeksi taukoilu!

Anteeksi pitkä tauko bloggailussa... Olen tehnyt töitä heinäkuun alusta lähtien aamusta iltaan joka päivä, joten ei ole paljon ehtinyt tietokoneella istumaan. Se vähä aika mitä on kotona ollut nukkumisen lisäksi, olen viettänyt naperon kanssa. Vielä pitäisi pari-kolme tiukkaa työviikkoa jaksaa ja sitten onkin viikon loma. Sen jälkeen töitä on noin puolet vähemmän viikossa, kuin tähän asti.Olen pitänyt lomaa myös kouluhommista tämän työputken aikana. Ajattelin, että perinteisesti elokuussa koulujen alkaessa omakin motivaatio on korkeammalla, joten nyt voi ottaa rennommin. Sitten tulee tehtyä kuitenkin kursseja valmiiksi nopealla tahdilla.

Läskien karkoitus -projekti ei ole juuri edennyt... Töissä ei ole taukoja, niin tulee syötyä mitä sattuu käteensä saamaan (lue: energiajuomaa ja karkkia). Näillä eväillähän painolla ei ole tapana laskea. Seisomatyön hyviä puolia on kuitenkin havaittavissa: mun sääret on pienentynyt puolella! :) Nyt kun töissä hieman rauhoittuu tuo tahti niin ehtii taas miettimään mitä syö, koska syö ja miksi syö. Mulla kun on ollut tapana syödä erityisesti herkkuja tylsyyteen, yksinäisyyteen tai muuten vain v-käyrän noustessa, auts. Loman lähestyessä alkaa epätoivo iskemään, että mahdunko ollenkaan huvipuistossa lempparilaitteisiini... Elättelen toiveita, että saisi jonkinlaisen rytmin tässä aikaan ja vajaan kuukauden päästä voisin olla jopa 5 kiloa laihempi, kun nesteet lähtee liikkeelle.

Sukua Tonnikeijulle!

Luin tässä eräänä kauniina päivänä Dieettitytön huimia seikkailuja, jonka on kirjoittanut Shauna Reid oman laihdutusbloginsa pohjalta. Vaikka en painakaan 160 kiloa niin taidan olla jotain sukua Tonnikeijulle.
Mies sai salaa otettua kuvan, kun oltiin lasten kanssa ulkona ja ladatessani kuvia koneelle löysin sen...järkytys oli melkoinen!

Vasemmalla vuosi 2012 ja oikealla vertailun vuoksi vuosi 2007.

Ensin lihotti parisuhde kolmessa vuodessa 20 kg (2007-2010). Kun lopetin fyysisen työni (2011), tuli lisää 10 kg. Raskausaikana (2011) painoa tuli 17 kg ja siitä jäi sairaalaan 11 kg.

Toinen ahaa-elämys tähän liittyen tuli huoneiden vaihdon yhteydessä. Lajittelin vaatteitani siirtäessä niitä eri paikkaan. Miksi suurin osa vaatteista on kokoa 36-38, kun taistelen päivittäin itselleni 46 koon housut jalkaan? Miten sitä ei ole tajunnut päänsä sisällä, kuinka isoksi on itsensä päästänyt?? Luulen edelleen olevani se mitä olin 5 vuotta sitten...

Olen näköjään myöhännäisherännäinen läski, mutta nyt on aika tarttua niskasta kiinni ja päästä läskeistä eroon. Tämä tietää sotaa!

Onnellisuus

Viikko taas hurahtanut ilman blogia noin vain...se taas niistä lupauksista kirjoitella enemmän. No ainakin olen ehtinyt viikon aikana:

• sopia pomon kanssa lisätunneista heinäkuun alusta lähtien
• vaihtaa lastenhuoneen ja makuuhuoneen toistepäin, ja muutenkin sisustanut kotia
• viettää paljon aikaa oman hymytyttöni kanssa <3
• käydä useampaan kertaan kirppiksellä ihan ajan kanssa ja löytänyt kaikenlaista saalista
• käydä teellä hyvän ystävän kanssa
• viettää kahdenkeskistä aikaa myös rakkaan mieheni kanssa
• ulkoiltu ja tutkittu ympäristöä
• opiskella mm. enkkua ja äikkää
• aloittaa oikeasti nahkarepun pienentämisen (-2kg viikossa!)

Pienistä asioista se onnellisuus on kiinni, mutta nyt tuntuu oikeasti hyvältä. Varsinkin, kun näkee pikkuvauvan kasvavan isoksi tytöksi ja oppivan joka päivä uutta! Meillä sanotaan jo sujuvasti "äiti" ja "äijä", pari kertaa lipsahtanut myös "iskä". Äijä siis tarkoittaa todennäköisesti unikaveria. :) Napero tykkää kovasti lukemisesta (siis kunnon lastenkirjoja eikä mitään vauva-, pehmo- tms. -kirjoja) ja iltaisin vedetään hepulit, jos ei ole iltasatua luettu mahalteen sängyssä klo 22.30 mennessä.

Motivaatio hukassa?

Taas on ihan pitkä tauko ollut bloggaamisessa, anteeksi siitä! Yritän parantaa tapani ja muistaa kirjoitella hieman useammin ja eri asioistakin. Ei tämän näin pitänyt mennä. :)

Nyt on tuntunut, että motivaatio on täysin hukassa ainakin opiskelujen ja perhe-elämän suhteen. Ihminen osaa sitten olla hölmö, kun alkaa haikailemaan jo monen vuoden takaista ns. "leppoisaa" elämää. Vaikka sillonkin kävin useammassa eri työpaikassa, kävin koulussakin aina välillä ja väänsin päättötyötä niin kaikki meni jotenkin sujuvasti. Nykyään tuntuu aina hetkittäin siltä, että tää menee kipukynnyksen yli...



Oisko kellään mitään vinkkejä mikä auttaisi? Miten mä jaksan perhe-elämää, vaikka ei edes ole mitään riitoja tai ongelmia mihin voisi vedota? Tai viimeinen loppurutistus lukion oppimäärän kanssa?


Ps. Mulla on useampi blogiluonnos eri aiheista, mutta kun.... Julkaisen kunhan jaksan ja kerkiän kirjoittelemaan niitä valmiiksi.

Koulujuttuja

Nyt on sellaisen itkupotkuraivarin paikka, ettei rajaa. Olin jo aah-niin-hienosti tehnyt opiskelusuunnitelman syksyn ylioppilaskirjoituksia varten. Nyt kaikki meni kuitenkin plörinäksi...

1) aiemmin kirjoitukset on pitänyt maksaa vasta elokuussa, nyt olisin ilmoittautunut ja samalla tuli tieto, että pitää maksaa heti --> aattelin kirjoittaakin osan syksyllä ja osan keväällä, vaikka alunperin piti kirjoittaa kaikki kerralla
2) vuokranantajalta tuli "mukava" vesilasku edellisestä kämpästä (mikä toki osittain on omaa syytäkin), mutta summa on niin uskomaton, että tuskin on vettä mennyt niin paljon --> ei ole varaa osallistua ollenkaan syksyn kirjoituksiin

Tästä pääsemmekin siihen, että kirjoitukset on osaltani toistaiseksi unohdettu kokonaan. :(

Positiivisemmalta kantilta ajateltuna: voin opiskella esimerkiksi kieliä enemmän ja reenata kunnolla matikkaa. Voin siis tähdätä ällän parempiin papereihin ja saada myös kursseja enemmän kasaan.

Meillä tosin opiskelu näyttää useimmiten tältä:

Tosin usein vieressä on myös iso kansio, papereita, muutama penaali ja noin 20 koulukirjaa. :D

Talous ja raha

Olen huomannut itsessäni erään häiritsevän piirteen viimeisen 1-1,5 vuoden aikana. En jaksa enkä ole kiinnostunut juurikaan omista raha-asioistani ja niiden hoidosta. Ennen (opiskeluaikana alle 20-vuotiaana) olin aina tarkka raha-asioista, ja kun postiluukusta tipahteli laskuja, työeläkeotteita, palkkalaskelmia tms. laskin tarkkaan kaiken, että lukemat piti paikkaansa. Laskemisen jälkeen laitoin paperit tarkasti tiettyihin kansioihin tiettyjen välilehtien alle.

Nyt, kun yrittää taas saada muutakin elämää jotenkin tasapainoon muutaman vuoden sekoilun ja saamattomuuden jälkeen, huomasin, että joka paikka on täynnä epämääräisiä pinoja asiakirjoja. Muuttolaatikoistakin ilmaantui muutama laatikollinen arkistoimattomia papereita ja todistuksia. Siinä on urakkaa selvittää kaikki! :(

No, toissapäivänä aloitin kuittihelvetistä (=läjä ostoskuitteja, jotka piti merkitä budjettilaskelmaan aika päiviä sitten). Skippasin suosiolla viime vuoden ja tältä vuodelta menneet kuukaudet omiin läjeihinsä vaan. Kuluvan kuukauden kuitit laitoin päiväysjärjestykseen ja merkkasin kaiken uuteen budjettilaskelmaan. Voin kertoa, että alkoi hirvittämään siinä 18. päivän kohdalla, kun herkkuja on ostettu lähes 100 eurolla, lotottu ym reilulla 40 eurolla ja lapsille ostettu kaikkea ylimääräistä melkein 150 eurolla. Tehtiin vielä ylimääräinen huvireissu autolla ja siihen meni toiset 150 euroa. Mitä kaikkea järkevää tuolla rahalla olisikaan tehnyt tai saanut hommattua?!?

No ehkä ensi kuussa tulee käytettyä niitä vähiäkin rahoja järkevämmin ja jää säästöön joitakin roposia. Suunta ei ole kuin ylöspäin! :)

Aika?

Mihin ihmeeseen on taas hujahtanut pari viikkoa? En ole ehtinyt tehä MITÄÄN.

No okei...
1) Tein sen psykan valmiiksi, tosin pari viimeistä esseetä hutasten, joten numerokin oli sen mukainen.
2) Meillä oli muutto. Vaikka sain laitettua tavaroita (lue: astioita) paikalleen samalla, kun miehet kantoi tavaroita niin silti kämppä on edelleen sekaisin ja täynnä epämääräisiä säkkejä. Niissä kyllä lukee mitä missäkin noin suunnilleen pitäisi olla, mutta... Muutama kummallinen banaanilaatikko on kipattu suoraan lattialle ja laatikot on jo viety pois.
3. Olen ollut iltavuorossa siitä lähtien, kun oli muuttopäivä. Luojan kiitos nyt on muutama vapaapäivä, sitten pari päivää töitä ja sitten ei olekaan vielä tiedossa mitään vuoroja (lue: to do -listan on pakko lyhentyä!)
4. Lapset ovat olleet muutosta lähtien ja ollaan pyritty ulkoilemaan ennen mun töitä 1-2 tuntia.
5. Loppu aika onkin mennyt sitten saarnatessa lapsille millon mistäkin, kuunnellut vinkumista "missä meidän se ja se lelu on?" ja "missä mun paita on?" -tyylisiä kysymyksiä.
6. Illalla töistä palatessa kaatunut suorilta sänkyyn ja aamulla herännyt vauvan kanssa turhankin aikaisin, kiitos auringon.
7. Niin mitkä koulutehtävät...??

Tänään siis on ollut vapaapäivä ja sekin mennyt täysin siinä, että käytiin kaupassa, haettu koululaisia koulusta, tarkistettu läksyjä, tehty ruokaa, ulkoiltu ja leivottu pullaa neljä pellillistä. Nyt olen jopa tunnin saanut istua rauhassa tietokoneella sivistämässä itseäni blogistaniassa. :)

 (ps. lapsiperheessä menee oikeasti joskus paljon rahaa ilman vaippoja ja wc-paperiakin - tästä avautuminen ehkä joskus toiste)


Jospa huomenna ehtisi lyhentämään sitä kuuluisaa to do -listaa ja saamaan kämppääkin asuttavaan kuntoon. Ehkä jopa tekemään ne rästiin jääneet kahden viikon kouluhommatkin. :D

Kehitystä ja operaatio Nahkareppu

Ipana on nyt reilu 3kk ja  tuntuu kasvavan hurjaa vauhtia, kun miettii jälkeenpäin. "Tapahtumahetkellä" sitä ei tajua yhtään, mutta ootapas. kun miettii viimeistä kuukautta takaperin niin huh. Kuola lentää tuulessa (oisko hammas tulossa?), välillä pyörähdellään masulta selälleen ja vajaa kuukausi sitten jopa ryömittiin hieman eteenpäin. Uutuutena on ääneen nauraminen. Itse nauroin jollekin telkkarin stand up-jutulle niin ipana alkoi vieressä räkättämään. Nauroin ipanan naurulle niin räkätys vain yltyi. :D Kirjojen lukeminen tuntuu muuten olevan mieluista puuhaa ja ipana tahtoo itse kääntää sivuja, äiskä lukee vissiin turhan hitaasti... Olen huomannut jopa hetkittäin nauttivani tästä kotiäidin roolista, vaikka osa päivästä meneekin tietokoneen ja koulukirjojen parissa. Positiivinen edistysaskel! :)

Edellisen postauksen tiimoilta voin kertoa, että tänään on urakoitu sekä enkun että ruotsin tehtävät ajantasalle. Psykastakin sain yhden isomman esseen kirjoitettua ja enää yksi jäljellä. \o/ Kävin myös ihmettelemässä paikallisessa lukiossa yo-kirjoituksiin ilmottaumisesta niin siellä ei edes tiedetty voinko kirjoittaa niillä. Ihme säätämistä. Päätin sitten, että menen tuttuun ja turvalliseen lukioon, jossa olen aiemmin kirjoittanut, vaikka matkaa tuleekin 300km per kirjoituspäivä.

Ai niin, operaatio Nahkareppu alkaa ensi viikolla, kun pääsee parempien lenkkimaastojen pariin ja saa tuota to do -listaa lyhyemmäksi. Tänään näin Iltalehden sivuilla niitä synnytyksen jälkeisiä vatsoja. Alkoi niin ärsyttämään tuo oma vyölaukku, että sille pitää tehdä jotain ennen kuin ipana täyttää vuoden!

Ja jos joku ei ole vielä bongannut kyseistä juttua niin omalla vastuulla saa katsoa tuolta:
http://www.iltalehti.fi/nainen/2012042715506786_na.shtml

Opiskeluavautuminen

Joo-o, suunnitelmat taas niiiin kosahtanut varsinkin opiskelujen suhteen. Tuntuu, ettei saa oikeastaan mitään aikaiseksi silloin kun nuo muut lapset on paikalla. Hirveä älämölö 24/7 ja ei voi ruokailujen takia leiriytyä keittiön pöydälle koulutavaroiden kanssa niin kuin yleensä. :)

Kerrankin heräsin ennen lapsia, joten kaivoin samantien kirjat esiin ja tietokoneen auki, ja yritän edes hieman naputella tehtäviä kasaan. Mullahan oli suunnitelmissa saada tehtyä tällä viikolla:

• psyka 4 -kurssi valmiiksi (edelleen puuttuu kaksi esseetä)
• äikkä 4 -kurssi valmiiksi (edelleen puuttuu kahden kirjan erittely ja analysointi + yhden tekstitaitotehtävän puhtaaksikirjoitus)
• ruotsi 5 - kurssin tämän viikon tehtävät (tehty 1/20)
• enkku 5 -kurssin tämän viikon tehtävät/esseet (tehty 2/5) PS. ei ole muuten mitään pieniä tehtäviä....
• opiskella ensimmäisen enkun kurssi kirja + kielioppia 47 sivua
• lukea terveystiedon kirjaa 221 sivua

Ööh...mikä menikään taas vikaan? Pitää oppia laittamaan lukujärjestykseen myös ne päivät löysemmiksi, jolloin isommat lapset ovat meillä. :) Yritän nyt tulevana tiistaina ja keskiviikkona saada lyhyemmäksi tuota TO DO -listaa: jospa saisi nuo kursseihin liittyvät jutut tehtyä, koska torstaina tulee uudet satsit tehtäviä taas enkusta ja ruotsista.

Ai niin, tyhmänä vielä menin ottamaan nyt ranskan alkeiskurssin lisäksi, ettei vaan hommat pääse loppumaan kesken. Onneksi sitä voin suorittaa sitten, kun ehdin ja jaksan. :)

Sekalainen viikko

Viikko hujahtanut ihan tosta noin vain ja blogin kirjottaminen unohtui. Viime viikolla yrittänyt opiskella, hoidellut erinäisiä asioita ja perjantain olin töissä. Voin kertoa, että paljon huonommin ei olisi työpäivä voinut mennä ja aloinkin miettimään, että kannattaako tällä hetkellä tehdä töitä ollenkaan. Se vähäinenkin palkka vähentää äippärahaa, koska ne sunnuntaivuorot menee aina nenän edestä. :( Jos tämä ihana hyvinvointivaltio suostuisi avustamaan niin voisi olla kotona lapsen kanssa ainakin nyt 1-2 vuotta ja käydä samalla tuon koulun loppuun.

Viikonloppuna lähdettiinkin ex-tempore Suomen toiselle puolelle. Kumma juttu, kun monet valittanut siitä, ettei lapsen kanssa voi matkustaa...wtf?! Me viskastiin ipana ja kamat autoon, ajettiin samantien koko matka. Tosin ipanan takia piti pysähtyä pari kertaa, ettei pienen selkä mene kaukalossa rikkipoikkikatki ja vaippaa vaihdettiin. :)

Tällä viikolla alkoikin ruotsin ja enkun kurssi, joten niiden parissa menee tovi jos toinenkin. Harmittaa hieman, kun olen hitusen jäljessä tuosta luku-urakasta kirjoituksia varten. Toisaalta tuleepa reenattua noita kieliä kurssien merkeissä. Tällä viikolla olisi tarkoitus saada äikkä, psyka ja yksi enkun kurssi tehtyä valmiiksi. Loppuviikko meneekin sitten lasten kanssa leikkiessä ja töissä aamuvuorojen merkeissä, onneksi. :)

Koti-isä

Taas alkaa kiehumaan siihen malliin, että huhhuh. Ihmisillä on todella kummallisia asenteita ja ennakkoluuloja erinäisiä asioita kohtaan. Tällä kertaa niskakarvat nousi pystyyn verotoimistossa.

Menin asioimaan verokorttiasioissa paikalliseen toimistoon. Yritin selittää, että tarvitsen kaksi samanlaista verokorttia kahdelle eri työnantajalle, joille teen samaa työtä. Tämä vielä oli selvä asia virkailijalle, mutta entäpäs sitten, kun lasketin sillä sen vuosirajan - selitin, että alkuvuoden olen saanut äitiysrahaa ja nyt siirryn ansiopäivärahalle ja osa-aikaiseen palkkatyöhön. Kysyi lapsen ikää (3kk) ja sen jälkeen ihmetteli, että äitiyslomahan loppuu vasta syksyllä. Selitin, että lapsella on myös isä, joka jää vanhempainvapaalle. Virkailija totesi tähän, että eihän se ole normaalia ja ei niin voi tehdä. AI MITEN NIIN EI VOI?!?!?

Päättääkö muka virkailija siitä, että kumpi vanhemmista hoitaa vauvaa kotona, kun toinen käy töissä...Pah! Niin ja useampi kaverikin on sanonut hieman nihkeitä kommentteja, kun mies on esittellyt itsensä koti-isäksi työkuvioita kysyttäessä. Tuntuu, että miestä pidetään vähintäänkin pervona sekopäänä, kun haluaa olla lapsensa kanssa kotona ja mua äitinä, joka ei välitä lapsestaan. Argh!

Ps. Olen äiti, joka välittää lapsestaan ja sen takia käy töissä, että pienelle voi ostaa korviketta kaapin täyteen ja kasvavalle kropalle vaatetta, kun tämä ns. hyvinvointivaltio ei auta mitenkään...

Opiskeluyö

Kello on 22.10 ja napero on sikeässä unessa. Itseasiassa se on koisinut jo pari tuntia ja itse vietin sen ajan yle areenassa, eli siis sitä ajan tuhlausta taas. :) No nyt onneksi sain itseni motivoitua sen verran, että raahasin läppärin ja koulukirjat pöydän ääreen ja ajattelin alkaa vääntämään niitä äikän hommia. Tässä meneekin varmaan mukavasti muutama tunti, mutta sittenpä on kurssi valmis. \o/

Kuinka muut äidit (tai miksei isätkin) yhdistää kodin, lapset, opiskelun ja /tai työn??



Tilannepäivitys seuraavana aamuna:

• luin kirjasta pätkän
• avasin word-tiedoston ja kirjoitin väliaikaisen otsikon
• luin netistä markkinointisäännöksiä (ei liittynyt siihen äikkään mitenkään)
• kasasin kirjat ja penaalit läjään pöydän nurkkaan, suljin läppärin ja kroohpyyh

Nyt voisi kysyä, että mikä meni pieleen...?! x)  Uusi yritys tänään teekupin voimalla.

Haasteita opiskeluun

Tämänhetkinen elämäntilanne asettaa erinäisiä haasteita opiskeluun, mikä on tullut ilmi parin viime päivän aikana... Suurin syy on aika, tai lähinnä se mihin kaikkeen ylimääräiseen tuhlaa aikansa. Vauva vie tietysti osansa ja onkin tärkein ajan kuluttaja, sen jälkeen tulee työ. Työni on keikkaluontoista, joten töihin on mentävä lähes poikeuksetta silloin ku sattuu vuoroja samaan. Eilen menikin iltavuoron merkeissä loppupäivä ja aamupäivän aikana en tietenkään ollut tehnyt mitään tehtäviä, koska olin ajatellut illan uhrata koulutehtäville.

Tänään onkin mennyt päivä shoppaillessa lapsille vaatteita ja ruokakaupassakin oli muutama muu meidän lisäksi. Kotiin palatessa syötettiin nappula täyteen maitoa ja se nukahti, jes! Yllätysyllätys, nappula vetikin taas pikapäikkärit enkä ehtinyt tekemään mitään tehtäviä siinä välissä, joten tässä istutaan kitisevä vauva sylissä ja yritetään tuhlata sitä aikaa lärviraamatussa ja blogeissa. :)

Tällaisesta saattaisi olla apua:

Yhteenveto tämän viikon tehtävistä, mitkä pitäisi olla huomeniltaan mennessä valmiit:

• kirjallisuusessee kahdesta kirjasta
• äikän tekstitaitotehtävä
• ruotsista 5 kuuntelutehtävää, noin 10 ainetta ja 10 muuta tehtävää
• enkun kirjasta opiskella 2 kappaletta tehtävineen, kieliopista 30 sivua kurssikirjasta ja 21 sivua kielioppikirjasta
• olin myös ajatellut lukevani terveystietoa 70 sivua, mutta....

Suunnitelmia ja koulukirjoja

Tässä on pari viime päivää meinnyt ihan hujauksessa tehdessä suunnitelmia syksyn yo-kirjoituksia varten. Käyn siis lukiota etänä ja enää on jäljellä muutama hassu kurssi (jos en innostu tekemään muuta ylimääräistä). Päättötodistus tulee varmaankin käpälään kesäkuun alussa, mutta sitten olisi vielä yo-kirjoitukset. Olen muutama vuosi sitten kirjoittanut kolme ainetta, mutta tutkinto jäi kesken yhden poissaolon takia.

Urakkana olisi nyt "lukaista" syyskuuhun mennessä n. 50 koulukirjaa (+ kirjaston oheismateriaali mm. terveystietoon liittyvistä asioista), ja ehkä oppiakin samalla jotain. :D

Tavoitteet taitavat olla ehkä turhankin korkealla ottaen huomioon muun elämäntilanteen.

• äidinkieli E tai L
• lyhyt matematiikka E tai L
• pitkä englanti C tai M
• terveystieto E tai L
• lyhyt saksa M, E tai jopa L (never)

Yleensä olen ollu tasainen kasin oppilas. Äikkä ja saksa on kasia (yläasteella saksa oli 6), matikka ja terveystieto on kiitettäviä ja enkku pohjanoteerauksena seiska. Tosin ilmeisesti olen hitusen oppinut enkkua viimeisen parin vuoden aikana, koska vasta sain enkun kurssista 8 todistukseen. Oli kyllä positiivinen yllätys! :)

Mutsitesti

Tein Vuoden mutsi -blogin mutsitestin (http://vuodenmutsi.blogspot.com/p/mutsitesti.html) ja mutsityyppini on sen mukaan keskinkertainen.

"Olet niin rauhallinen, kuin aloittelija näissä hommissa ylipäätään voi olla. Go with the flow. Et todennäköisesti tiedä, mistä sammas johtuu tai mikä on paras imumateriaali AIO-kestovaippaan, mutta luotat siihen, että elämä opettaa jos on opettaakseen. Keskinkertainen mutsi kampittaa ongelman kerrallaan: google pelastaa jos kavereidenkaan arvaukset eivät vakuuta.
PS. Jos raskausvatsasta jäi muistoksi löysä reppu, käytä hakusanaa ”kauneuskirurgia” ja hanki vatsaasi vetoketju. Se on kätevä hiekkalaatikolla."

Tulos oli täysin kategoriaa: osu ja uppos! :D Ipanan syntymän jälkeen ekalla neuvola-akan tapaamiskerralla valitti sammaksesta ja kyseli onko mulla hiivatulehdus, wtf. Tää tuore mamma oli ihan pihalla, mutta piti turpansa kiinni ja jälkeenpäin googletti asiasta. Pari kertaa pyyhkästiin suuta sitruunamehulla ja mokomaa sammasta enää sen jälkeen näkynyt. Kestovaippoihin en luota pätkääkään ja tuskin hermo edes kestäisi sitä pyykkäämistä. En kärsi pätkääkään siitä, että heitän roskiin kertakäyttövaippoja. Ps. Kuka muuten päättää, että minkä kokoset vaipat menee minkäkin kokoiselle ipanalle? Koot ja imukyvyt on ihan päin honkia ja ummikkona pitänyt vaan kokeilla ties mitä Liberoita...sitten ihmetellään hetken päästä, että miksi ipanalla on painaumat reisissä tai pinnasänky on yöllä märkä, vaikka kilojen mukaan pitäisi olla oikeat vaipat.

Ai niin, se maha vasta ällöttävä onkin, hyi! Pitää vissiin harkita tuota vetoketjun hankkimista, jos etureppu ei meinaa häipyä siihen mennessä, kun äippäloma loppuu.

Kukamitähäh?

Blogin aloittaminen on ollut mielessä jo vuosikausia ja erityisesti raskausaikana. Aika on kulunut muiden juttuja lukiessa ja oman facebook-seinän täyttämisessä, joten nyt vihdoinkin sain aikaiseksi tehdä ihan oman blogin avautumista varten. :)

Tähän alkuun sopinee kertoa jotain taustatietoa...

Olen hieman yli parikymppinen (tai hieman alle kolmekymppinen) Leijonaemo, joka taablaa omalla tyylillään niin lasten ja elukoiden kasvatuksessa, opiskelussa, työelämässä kuin parisuhteessakin. Mikään ei tunnu menevän täysin "normien" mukaan ja se tuntuu risovan enemmän muita ihmisiä, kun mua itseäni. Tosin sitten risoo se muiden ininä erinäisistä asioista...ja tästä varmaan tulee avauduttua myös tänne blogiin. :) Tarkoitus on kuitenkin kirjotella lähinnä siitä, miten yritän yhdistää tuoreen vauva-arjen "vanhan" elämäni kanssa.


Kommentteja, palautetta, ehdotuksia, kysymyksiä ym. otan mielelläni vastaan! :)