Sukua Tonnikeijulle!

Luin tässä eräänä kauniina päivänä Dieettitytön huimia seikkailuja, jonka on kirjoittanut Shauna Reid oman laihdutusbloginsa pohjalta. Vaikka en painakaan 160 kiloa niin taidan olla jotain sukua Tonnikeijulle.
Mies sai salaa otettua kuvan, kun oltiin lasten kanssa ulkona ja ladatessani kuvia koneelle löysin sen...järkytys oli melkoinen!

Vasemmalla vuosi 2012 ja oikealla vertailun vuoksi vuosi 2007.

Ensin lihotti parisuhde kolmessa vuodessa 20 kg (2007-2010). Kun lopetin fyysisen työni (2011), tuli lisää 10 kg. Raskausaikana (2011) painoa tuli 17 kg ja siitä jäi sairaalaan 11 kg.

Toinen ahaa-elämys tähän liittyen tuli huoneiden vaihdon yhteydessä. Lajittelin vaatteitani siirtäessä niitä eri paikkaan. Miksi suurin osa vaatteista on kokoa 36-38, kun taistelen päivittäin itselleni 46 koon housut jalkaan? Miten sitä ei ole tajunnut päänsä sisällä, kuinka isoksi on itsensä päästänyt?? Luulen edelleen olevani se mitä olin 5 vuotta sitten...

Olen näköjään myöhännäisherännäinen läski, mutta nyt on aika tarttua niskasta kiinni ja päästä läskeistä eroon. Tämä tietää sotaa!

Onnellisuus

Viikko taas hurahtanut ilman blogia noin vain...se taas niistä lupauksista kirjoitella enemmän. No ainakin olen ehtinyt viikon aikana:

• sopia pomon kanssa lisätunneista heinäkuun alusta lähtien
• vaihtaa lastenhuoneen ja makuuhuoneen toistepäin, ja muutenkin sisustanut kotia
• viettää paljon aikaa oman hymytyttöni kanssa <3
• käydä useampaan kertaan kirppiksellä ihan ajan kanssa ja löytänyt kaikenlaista saalista
• käydä teellä hyvän ystävän kanssa
• viettää kahdenkeskistä aikaa myös rakkaan mieheni kanssa
• ulkoiltu ja tutkittu ympäristöä
• opiskella mm. enkkua ja äikkää
• aloittaa oikeasti nahkarepun pienentämisen (-2kg viikossa!)

Pienistä asioista se onnellisuus on kiinni, mutta nyt tuntuu oikeasti hyvältä. Varsinkin, kun näkee pikkuvauvan kasvavan isoksi tytöksi ja oppivan joka päivä uutta! Meillä sanotaan jo sujuvasti "äiti" ja "äijä", pari kertaa lipsahtanut myös "iskä". Äijä siis tarkoittaa todennäköisesti unikaveria. :) Napero tykkää kovasti lukemisesta (siis kunnon lastenkirjoja eikä mitään vauva-, pehmo- tms. -kirjoja) ja iltaisin vedetään hepulit, jos ei ole iltasatua luettu mahalteen sängyssä klo 22.30 mennessä.

Motivaatio hukassa?

Taas on ihan pitkä tauko ollut bloggaamisessa, anteeksi siitä! Yritän parantaa tapani ja muistaa kirjoitella hieman useammin ja eri asioistakin. Ei tämän näin pitänyt mennä. :)

Nyt on tuntunut, että motivaatio on täysin hukassa ainakin opiskelujen ja perhe-elämän suhteen. Ihminen osaa sitten olla hölmö, kun alkaa haikailemaan jo monen vuoden takaista ns. "leppoisaa" elämää. Vaikka sillonkin kävin useammassa eri työpaikassa, kävin koulussakin aina välillä ja väänsin päättötyötä niin kaikki meni jotenkin sujuvasti. Nykyään tuntuu aina hetkittäin siltä, että tää menee kipukynnyksen yli...



Oisko kellään mitään vinkkejä mikä auttaisi? Miten mä jaksan perhe-elämää, vaikka ei edes ole mitään riitoja tai ongelmia mihin voisi vedota? Tai viimeinen loppurutistus lukion oppimäärän kanssa?


Ps. Mulla on useampi blogiluonnos eri aiheista, mutta kun.... Julkaisen kunhan jaksan ja kerkiän kirjoittelemaan niitä valmiiksi.