Anteeksi taukoilu!

Anteeksi pitkä tauko bloggailussa... Olen tehnyt töitä heinäkuun alusta lähtien aamusta iltaan joka päivä, joten ei ole paljon ehtinyt tietokoneella istumaan. Se vähä aika mitä on kotona ollut nukkumisen lisäksi, olen viettänyt naperon kanssa. Vielä pitäisi pari-kolme tiukkaa työviikkoa jaksaa ja sitten onkin viikon loma. Sen jälkeen töitä on noin puolet vähemmän viikossa, kuin tähän asti.Olen pitänyt lomaa myös kouluhommista tämän työputken aikana. Ajattelin, että perinteisesti elokuussa koulujen alkaessa omakin motivaatio on korkeammalla, joten nyt voi ottaa rennommin. Sitten tulee tehtyä kuitenkin kursseja valmiiksi nopealla tahdilla.

Läskien karkoitus -projekti ei ole juuri edennyt... Töissä ei ole taukoja, niin tulee syötyä mitä sattuu käteensä saamaan (lue: energiajuomaa ja karkkia). Näillä eväillähän painolla ei ole tapana laskea. Seisomatyön hyviä puolia on kuitenkin havaittavissa: mun sääret on pienentynyt puolella! :) Nyt kun töissä hieman rauhoittuu tuo tahti niin ehtii taas miettimään mitä syö, koska syö ja miksi syö. Mulla kun on ollut tapana syödä erityisesti herkkuja tylsyyteen, yksinäisyyteen tai muuten vain v-käyrän noustessa, auts. Loman lähestyessä alkaa epätoivo iskemään, että mahdunko ollenkaan huvipuistossa lempparilaitteisiini... Elättelen toiveita, että saisi jonkinlaisen rytmin tässä aikaan ja vajaan kuukauden päästä voisin olla jopa 5 kiloa laihempi, kun nesteet lähtee liikkeelle.

Sukua Tonnikeijulle!

Luin tässä eräänä kauniina päivänä Dieettitytön huimia seikkailuja, jonka on kirjoittanut Shauna Reid oman laihdutusbloginsa pohjalta. Vaikka en painakaan 160 kiloa niin taidan olla jotain sukua Tonnikeijulle.
Mies sai salaa otettua kuvan, kun oltiin lasten kanssa ulkona ja ladatessani kuvia koneelle löysin sen...järkytys oli melkoinen!

Vasemmalla vuosi 2012 ja oikealla vertailun vuoksi vuosi 2007.

Ensin lihotti parisuhde kolmessa vuodessa 20 kg (2007-2010). Kun lopetin fyysisen työni (2011), tuli lisää 10 kg. Raskausaikana (2011) painoa tuli 17 kg ja siitä jäi sairaalaan 11 kg.

Toinen ahaa-elämys tähän liittyen tuli huoneiden vaihdon yhteydessä. Lajittelin vaatteitani siirtäessä niitä eri paikkaan. Miksi suurin osa vaatteista on kokoa 36-38, kun taistelen päivittäin itselleni 46 koon housut jalkaan? Miten sitä ei ole tajunnut päänsä sisällä, kuinka isoksi on itsensä päästänyt?? Luulen edelleen olevani se mitä olin 5 vuotta sitten...

Olen näköjään myöhännäisherännäinen läski, mutta nyt on aika tarttua niskasta kiinni ja päästä läskeistä eroon. Tämä tietää sotaa!

Onnellisuus

Viikko taas hurahtanut ilman blogia noin vain...se taas niistä lupauksista kirjoitella enemmän. No ainakin olen ehtinyt viikon aikana:

• sopia pomon kanssa lisätunneista heinäkuun alusta lähtien
• vaihtaa lastenhuoneen ja makuuhuoneen toistepäin, ja muutenkin sisustanut kotia
• viettää paljon aikaa oman hymytyttöni kanssa <3
• käydä useampaan kertaan kirppiksellä ihan ajan kanssa ja löytänyt kaikenlaista saalista
• käydä teellä hyvän ystävän kanssa
• viettää kahdenkeskistä aikaa myös rakkaan mieheni kanssa
• ulkoiltu ja tutkittu ympäristöä
• opiskella mm. enkkua ja äikkää
• aloittaa oikeasti nahkarepun pienentämisen (-2kg viikossa!)

Pienistä asioista se onnellisuus on kiinni, mutta nyt tuntuu oikeasti hyvältä. Varsinkin, kun näkee pikkuvauvan kasvavan isoksi tytöksi ja oppivan joka päivä uutta! Meillä sanotaan jo sujuvasti "äiti" ja "äijä", pari kertaa lipsahtanut myös "iskä". Äijä siis tarkoittaa todennäköisesti unikaveria. :) Napero tykkää kovasti lukemisesta (siis kunnon lastenkirjoja eikä mitään vauva-, pehmo- tms. -kirjoja) ja iltaisin vedetään hepulit, jos ei ole iltasatua luettu mahalteen sängyssä klo 22.30 mennessä.

Motivaatio hukassa?

Taas on ihan pitkä tauko ollut bloggaamisessa, anteeksi siitä! Yritän parantaa tapani ja muistaa kirjoitella hieman useammin ja eri asioistakin. Ei tämän näin pitänyt mennä. :)

Nyt on tuntunut, että motivaatio on täysin hukassa ainakin opiskelujen ja perhe-elämän suhteen. Ihminen osaa sitten olla hölmö, kun alkaa haikailemaan jo monen vuoden takaista ns. "leppoisaa" elämää. Vaikka sillonkin kävin useammassa eri työpaikassa, kävin koulussakin aina välillä ja väänsin päättötyötä niin kaikki meni jotenkin sujuvasti. Nykyään tuntuu aina hetkittäin siltä, että tää menee kipukynnyksen yli...



Oisko kellään mitään vinkkejä mikä auttaisi? Miten mä jaksan perhe-elämää, vaikka ei edes ole mitään riitoja tai ongelmia mihin voisi vedota? Tai viimeinen loppurutistus lukion oppimäärän kanssa?


Ps. Mulla on useampi blogiluonnos eri aiheista, mutta kun.... Julkaisen kunhan jaksan ja kerkiän kirjoittelemaan niitä valmiiksi.

Koulujuttuja

Nyt on sellaisen itkupotkuraivarin paikka, ettei rajaa. Olin jo aah-niin-hienosti tehnyt opiskelusuunnitelman syksyn ylioppilaskirjoituksia varten. Nyt kaikki meni kuitenkin plörinäksi...

1) aiemmin kirjoitukset on pitänyt maksaa vasta elokuussa, nyt olisin ilmoittautunut ja samalla tuli tieto, että pitää maksaa heti --> aattelin kirjoittaakin osan syksyllä ja osan keväällä, vaikka alunperin piti kirjoittaa kaikki kerralla
2) vuokranantajalta tuli "mukava" vesilasku edellisestä kämpästä (mikä toki osittain on omaa syytäkin), mutta summa on niin uskomaton, että tuskin on vettä mennyt niin paljon --> ei ole varaa osallistua ollenkaan syksyn kirjoituksiin

Tästä pääsemmekin siihen, että kirjoitukset on osaltani toistaiseksi unohdettu kokonaan. :(

Positiivisemmalta kantilta ajateltuna: voin opiskella esimerkiksi kieliä enemmän ja reenata kunnolla matikkaa. Voin siis tähdätä ällän parempiin papereihin ja saada myös kursseja enemmän kasaan.

Meillä tosin opiskelu näyttää useimmiten tältä:

Tosin usein vieressä on myös iso kansio, papereita, muutama penaali ja noin 20 koulukirjaa. :D

Talous ja raha

Olen huomannut itsessäni erään häiritsevän piirteen viimeisen 1-1,5 vuoden aikana. En jaksa enkä ole kiinnostunut juurikaan omista raha-asioistani ja niiden hoidosta. Ennen (opiskeluaikana alle 20-vuotiaana) olin aina tarkka raha-asioista, ja kun postiluukusta tipahteli laskuja, työeläkeotteita, palkkalaskelmia tms. laskin tarkkaan kaiken, että lukemat piti paikkaansa. Laskemisen jälkeen laitoin paperit tarkasti tiettyihin kansioihin tiettyjen välilehtien alle.

Nyt, kun yrittää taas saada muutakin elämää jotenkin tasapainoon muutaman vuoden sekoilun ja saamattomuuden jälkeen, huomasin, että joka paikka on täynnä epämääräisiä pinoja asiakirjoja. Muuttolaatikoistakin ilmaantui muutama laatikollinen arkistoimattomia papereita ja todistuksia. Siinä on urakkaa selvittää kaikki! :(

No, toissapäivänä aloitin kuittihelvetistä (=läjä ostoskuitteja, jotka piti merkitä budjettilaskelmaan aika päiviä sitten). Skippasin suosiolla viime vuoden ja tältä vuodelta menneet kuukaudet omiin läjeihinsä vaan. Kuluvan kuukauden kuitit laitoin päiväysjärjestykseen ja merkkasin kaiken uuteen budjettilaskelmaan. Voin kertoa, että alkoi hirvittämään siinä 18. päivän kohdalla, kun herkkuja on ostettu lähes 100 eurolla, lotottu ym reilulla 40 eurolla ja lapsille ostettu kaikkea ylimääräistä melkein 150 eurolla. Tehtiin vielä ylimääräinen huvireissu autolla ja siihen meni toiset 150 euroa. Mitä kaikkea järkevää tuolla rahalla olisikaan tehnyt tai saanut hommattua?!?

No ehkä ensi kuussa tulee käytettyä niitä vähiäkin rahoja järkevämmin ja jää säästöön joitakin roposia. Suunta ei ole kuin ylöspäin! :)

Aika?

Mihin ihmeeseen on taas hujahtanut pari viikkoa? En ole ehtinyt tehä MITÄÄN.

No okei...
1) Tein sen psykan valmiiksi, tosin pari viimeistä esseetä hutasten, joten numerokin oli sen mukainen.
2) Meillä oli muutto. Vaikka sain laitettua tavaroita (lue: astioita) paikalleen samalla, kun miehet kantoi tavaroita niin silti kämppä on edelleen sekaisin ja täynnä epämääräisiä säkkejä. Niissä kyllä lukee mitä missäkin noin suunnilleen pitäisi olla, mutta... Muutama kummallinen banaanilaatikko on kipattu suoraan lattialle ja laatikot on jo viety pois.
3. Olen ollut iltavuorossa siitä lähtien, kun oli muuttopäivä. Luojan kiitos nyt on muutama vapaapäivä, sitten pari päivää töitä ja sitten ei olekaan vielä tiedossa mitään vuoroja (lue: to do -listan on pakko lyhentyä!)
4. Lapset ovat olleet muutosta lähtien ja ollaan pyritty ulkoilemaan ennen mun töitä 1-2 tuntia.
5. Loppu aika onkin mennyt sitten saarnatessa lapsille millon mistäkin, kuunnellut vinkumista "missä meidän se ja se lelu on?" ja "missä mun paita on?" -tyylisiä kysymyksiä.
6. Illalla töistä palatessa kaatunut suorilta sänkyyn ja aamulla herännyt vauvan kanssa turhankin aikaisin, kiitos auringon.
7. Niin mitkä koulutehtävät...??

Tänään siis on ollut vapaapäivä ja sekin mennyt täysin siinä, että käytiin kaupassa, haettu koululaisia koulusta, tarkistettu läksyjä, tehty ruokaa, ulkoiltu ja leivottu pullaa neljä pellillistä. Nyt olen jopa tunnin saanut istua rauhassa tietokoneella sivistämässä itseäni blogistaniassa. :)

 (ps. lapsiperheessä menee oikeasti joskus paljon rahaa ilman vaippoja ja wc-paperiakin - tästä avautuminen ehkä joskus toiste)


Jospa huomenna ehtisi lyhentämään sitä kuuluisaa to do -listaa ja saamaan kämppääkin asuttavaan kuntoon. Ehkä jopa tekemään ne rästiin jääneet kahden viikon kouluhommatkin. :D